Päivä on mitä kaunein ja saavut hieman epävarmin askelin kohti lukion pääsisäänkäyntiä. Rinnallasi on muutama hyvä ystäväsi, sillä olitte sopineet, että menisitte yhdessä kouluun ensimmäisenä jännittävänä lukiopäivänä. Kädet tärisee ja polvet notkahtelee, peruskoulu loppui ja nyt mennään eikä meinata. Lähestyt vähitellen valmiiksi avattuja ovia ja huomaat molemmilla puolilla kaksi hymyilevää neitosta, jotka toivottavat sinut ja ystäväsi sydämellisesti tervetulleeksi. Huomaat heidän kaulassaan punaiset paperisydämet, joissa lukee TUTOR ja henkilön nimi. Näet flashbackin viime ystävänpäivän tapahtumista ja pärskähdät ajatuksillesi. Yrität kuitenkin hymyillä kohteliaasti ja liukeat nopeasti ohi. Et ehdi liikkua kuin muutaman metrin, kun vastassa on hymyilevä ihmismuuri, jonka ohi ei meinaa päästä. Kaikki toivottavat sinut tervetulleeksi ja kasvosi alkavat osoittaa paloauton merkkejä. Eteenpäin on silti päästävä ja huomaat pimeän kulman ja syöksyt sitä kohti hieman nolona. Ja eikä aikaakaan, kun tiesi taas katkeaa ja sinulle sanotaan, että vaatteet naulakkoon ja kakkoskerrokseen, auditorioon. Jahas, mietit ja suuntaat askeleesi oikealle, auditorion suuntaan. Taas on vastassasi avoimet ovet ja niiden molemmilla puolilla kaksi tyttöä. Siis täh? Mikäs nyt on homman nimi? Avoimien ovien päivä vai? Nopeutat askeleitasi ja alat nousemaan portaita joutuisasti ylös. Huomaat porrastasanteella taas muutaman sydämiä kantavan oppilaan, jotka toistavat tismalleen samat fraasit mitä pari sekuntia sitten sinulle viserrettiin. Ahdistus puskee rintaan ja ohitat heidät sanomatta sanaakaan. Toivot, että et tapaa heitä ainakaan vähään aikaan, ja niitä muitakaan, TUTOREITA, vai mitä ne olikaan. Käsite kuulostaa tutulta, mutta et saa mieleesi sen määritelmää. No, aivan sama ja törmäät tyttöön, joka päästelee "tervetulot" kuin liukuhihnalta, minkä lisäksi saat kuulla luontoäänen kaltaista naurua. Kiehtovaa, ajattelet ja jäisit kuuntelemaan kauemminkin, mutta toinen tutori patistelee sinua jo liikkeelle. Alat lähestyä auditorion ovea ja hidastat hieman vauhtiasi mielessäsi väijyvät TUTORIT... Et kuitenkaan huomaa niitä ja askeleesi alkavat jo muistuttamaan pikakävelyä, kun kipität mahdollisimman huomaamattomasti auditorion pehmeän turvallisille penkeille. Huokaiset helpotuksesta, kun sosiaalinen tilanne kestohymy-tyyppien kanssa oli ohi. Oikaiset nopeasti vaatteesi kysyen samalla kaveriltasi onko hampaissasi mitään, minkä jälkeen katsastat onko salissa ketään tuttuja. Tutkaasi ilmestyy joukko samanikäisiä hieman jännittyneen näköisiä nuoria, jotka ovat samalla asialla kuin sinä: odottavat tulevaa.
